Mel [Sipu]

[Deleted]

Nimi: Mel
Ikä: Yli kaksikymppinen ihmisissä
Skp: Naaras
Laji: Koira
Rotu: Sekarotuinen. Isässä oli saksanpaimenkoiraa, karjalankarhukoiraa ja grönlanninkoiraa, kun taas äidissä oli kaanankoiraa ja pohjanpystykorvaa.
Lauma: Dhiarego

Jälkikasvut:
Natasha (kadonnut/kuollut)
Mick (kadonnut)

Luonne:
Melin ollessa vielä pentu hän oli iloinen ja utelias. Myös pientä uhkarohkeutta näkyi, mutta Melin kasvaessa rohkeus katsosi kaikkien niiden tapahtumien takia. Nykyään Mel onkin erittäin ujo ja sisäänpäin sulkeutunut, ja naaraas ei luota kehenkään. Varsinkaan uroksiin.
Mel viihtyy yksin ja yrittääkin varoa joutumasta keskelle isoa porukkaa. Jos näin käy, naarasta alkaa ahdistamaan ja hän yrittää poistua paikalta vähin äänin omiin oloihinsa.
Mel ei puhu paljoa ja puhuessaan hänen äänensä on hiljainen ja usein pelokas, mutta se riippuu läsnä olijasta. Menneisyytensä takia Mel ei halua toisten koskevan tätä. Vaikka Mel olisi tuntenut toisen kokonaisen vuoden, hän ei silti luota toiseen täysin ja ei anna toisen edes hipaista häntä. Jos joku tekee sen virheen ja koskee häntä, seurauksena on yleensä kunnon kilahdus ja silloin kannataa pysyä turvallisen etäisyyden päässä. Jälkeen päin Mel saatta purskahtaa itkuun ja pahoittelee tapahtunutta ja yrittää häipyä mahdollisimman nopeasti paikalta.
Melillä on huono itsetunto ja alistuukin helposti esim. tappelun aikana. Ei naarasta kyllä tappelijaksi olisi sillä hän välttää tappeluita kuin ruttoa. Tietysti Mel saattaa joskus puolustaa itseään yrittämällä iskea tassullaan toista kuonoon, jotta pääsisi itse karkuun. Mel saa myös vähän väliä itkun purkauksia, mutta nämä purkaukset tapahtuvat yleensä silloin, kun hän on yksin omissa oloissaan.
Meliin on hyvin vaikea tutustua, mutta jos onnistuu murtamaan naaraan paksun kilven, huomaa, että hän on hyvin fiksu ja herttainen henkilö, joka on kokenut kovia eikä pysty unohtamaan menneisyytensä asioita.

Ulkonäkö:
Melin turkki on keskipitkää ja melko paksua. Pisimmillään turkki on kaulan, mahan ja hännän seuduilla. Korvat ovat normaalia isommat ja silmät ovat sävyltään oliivinvihreät. Turkin värit ja kuvionnin voi katsoa kuvasta.

Menneisyys:
Mel syntyi Lontoon kaduille kera siskonsa. Melin äiti kuului jengiin, jonka johtaja oli tunnettu pahamaisuudestaan ja välinpitämättömyydestään. Johtaja tahtoi, että kaikki jengiin syntyvät pennut pitivät olla hänen ja Melin isä ei ollut johtaja vaan eräs jengiläinen. Johtaja sai tämän selville ja yritti tappaa Melin sekä hänen siskonsa. Heidän oikea isänsä puolusti parhaansa mukaan, mutta turhaan. Johtaja tappoi Melin isän ja siskon. Kaikessa tässä rähinässä Melin äiti onnistui pakenemaan pentu suussaan ja he pääsivätkin pakoon. Äiti alkoi kasvattamaan pentuaan yksin. Ruokaa oli niukasti ja Melin ollessa viisi vuotias hänen äitinsä ei palannutkaan yhdeltä ruuanhakumatkaltaan. Mel jäi yksin ja hän sai juuri ja juuri ruokaa pitääkseen itsensä hengissä. Eräänä sateisena iltapäivänä nuori tyttö löysi Melin pahvilaatikosta yhdeltä kujalta. Tältä tytöltä naaras sai säärystimensä. Tytön äiti hyväksyi pennun, mutta tytön isä ei pitänyt eläimistä, varsinkaan koirista. Viikon päästä, kun isä tuli kotiin työmatkaltaan huomasi hän Melin ja vei sen suoraan eläinkotiin. Noin puolenvuoden kuluttua muuan pariskunta ihastui eläinkodissa sekarotuiseen Meliin ja päätti otta sen kotiinsa. Melillä olikin heidän luonaan hyvä olla mutta pentu halusi löyttää äitinsä, joten sopivan hetken tullen se karkasi koirapuistossa omille teilleen. Tietenkään Mel ei tiennyt äitinsä olevan kuolleen, joten se etsi emoaan kaikkialta. Vuodet vierivät ja Mel oli teini-ikäinen, kun se joutui saman jengin reviirille, mistä se oli pentuna karannut äitinsä kanssa. Johtaja äkkäsi poloisen Melin, joka ei tunnistanut sitä. Johtaja huomasi naaraassa oivallisen tilaisuuden ja pian kadulla makasi raiskattu arpia täynnä oleva koira. Mel makasi siinä yön yli kunnes jatkoi matkaansa huonossa kunnossa ja peläten. Moni uros käytti naarasta hyväksi, mutta vain muutama tämän raiskasi. Näiden tapahtumien jälkeen Mel ei pystynyt enää luottamaan kehenkään. Surkean oloisena ja näköisenä eksyi naaras satamaan ja päätyi jotenkin rahtilaivaan, joka lähti merille tietämättä salamatkustajasta. Muutaman päivän päästä eräs mies äkkäsi Melin ja heitti sen mereen, luuli kuolleeksi. Kuollut naaras ei kuitenkaan ollut ja päätyi jotenkin ihmeen kaupalla kelluvan tukin päälle ja ajelehti sillä Reviirin rannalle.

Pelaaja: Sipu


Fanart:

Koohoo
1

Ruby
1

Kevätkukka
1

Ico
1

Kiituksia arttien tekijöille. 8)