Post by Kalla on Apr 15, 2006 21:13:04 GMT 2
HATO
Lyhyesti
Nimi: Hato
Nimen selitys: Hato on japania ja tarkoittaa kyyhkyä. Lausutaan suomalaisttain!
Ikä: 24 ihmisissä
Sukupuoli: Uros
Laji: Suden ja saksanpaimenkoiran risteytys
Lauma: Whiarego
Sisarukset: Sisko Titan
Luonne
Temperamenttia ei urokselta puutu ja itseluottamuskin on kohdallaan, joskus jopa liiaksi asti. Uroksen mielestä varmaa on vain se, että hänet on tähän maailmaan yksineläjäksi tehty, eikä kukaan taikka mikään voi sitä muuttaa. Sydämen kovetus on parhaimpia puolustuskeinoja psyykkisesti, mitä Hato keksii ja kun senkin herkän kohdan peittää aggressiivisuuden alle, tulee vastaantulijoille herkästi kuva ärsyttävästä, tunteettomasta ja typerästä koirasudesta. Toisaalta, osaa uros ollakin ärsyttävä, ei se aina pelkkä mielikuva ole. Tästä kaikesta huolimatta myös Hato on joskus ollut toiveikas, positiivinen ja rento. Nämä kaikki ominaisuudet kuitenkin tapettiin koulutuksessa ja viimeiset toivonrippeet viimeistään Reviirin saarella. Onni on sitä, mitä urokselta puuttuu, näin Hato ajattelee. Tästä johtuen uros omistautuukin nykyisin vain kunnian ja kunnioituksen saamiselle ja yksinelolle. Vaikka hän sisarensakin kohtasi saarella, ei sekään auttanut. Uros ei enää päästä ketään lähelleen.
Ulkonäkö
Kookas ja massiivinen uros, lihaksikas, raskasrakenteinen ja voimakas. Turkki on keskipitkää tai pitkää ja helmenvalkeaa, paksua, kulmiin oloihin soveltuvaa. Perimästä löytyvät sudet ja saksanpaimenkoirat näkyvät ulkonäössä hyvin. Kestävinä ja terveinä yksilöinä valitut kantaisät tekivät Hatostakin terveen, ja lihaksikkuudesta huolimatta ei koirasusi ole ylijalostettu, vaan kykenee toimimaan äärimmäisen hyvin ja tehokkaasti. Vasemmassa lavassa on kolme suurta arpea, jotka ovat peräisin pakomatkalta laivalta. Ne aristavat usein enemmän tai vähemmän, ja ovatkin Haton heikoin paikka. Silmät ovat taivaansiniset, syvät ja pistäväkatseiset.
Fyysisiin voimiinsa koirasusi luottaa yleensä myös tappeluissa, vaikka varmuuden varalla on koulutusmuistoista poimittuja taktiikoitakin, joita Hato osaa tarpeen vaatiessa käyttää.
Menneisyys
Hato tarkoittaa kyyhkyä, rauhanlintua, jota niin kovin pidettiin esikuvana urosta luodessa. Lopputulos ja uros itsessään vain eivät sitä ideologiamaailmaa enää juurikaan kosketa. Kaikki alkoi jo kauan ennen kuin Hatoa oli olemassakaan. Ihmiset olivat päättäneet luoda koiran, joka osaisi hiipiä hiljaa, kulkea aina tuulen alapuolella... avustaa sodassa. Heidän määränpäänsä oli selvä: tehdä täydellinen tappokone. Ja sellaisen he mielestään onnistuivat luomaan vuosien jälkeen kun vain parhaat koirat ja sudet oli risteytetty. Ruumiillisesti näin ehkä olikin.
Kun Hato syntyi, he antoivat sille nimeksi "Hato", kyyhky, ironista kylläkin symboloimaan rauhaa, jonka se toisi heille auttaessaan voittamaan sodan. Hato erotettiin emostaan varsin pian ja sitä alkoi kouluttaa mies nimeltä Michael. Hato kiintyi Michaeliin, ja Michael rakasti Hatoa, vaikka tiesikin mikä kohtalo koiraa odotti. Kohtalokkaan virheen kuitenkin tekivät operaation vetäjät, jotka keksivät loppukokeeksi koirasudelle julman testin: osaisiko se asettaa yhteisön edun yksilön edelle, osaisiko se totella käskynantajaa viimeiseen saakka, vaikka omiaan uhaten? Samaan tilaan oli usutettuna Hato, Michael ja kymmenen villikoiraa. Kaikkensa tehden ja antaen Hato puolusti rakasta hyväkätiseksi tuntemaansa ystäväänsä ja vastuukouluttajaansa Michaelia, kaikkensa antaen uros todella pystyi tappamaan nuo kaikki viholliset villikoirat. Projektinvetäjien mielestä testi oli mennyt täydellisesti, juuri niin kuin pitikin. Hatohan oli näyttänyt kyntensä. Vaan millä tavalla, eivät kyenneet näkemään päättävä kansa että rakkaudesta ja välittämisestä, käskyjen sijaan. Kun testi sitten oli ohi, ja Michael haavoittunut Haton puolustuksesta huolimatta, ei miestä enää tarvittu. Haton pää käännettiin ja sitä lähdettiin viemään pois. Samalla hetkellä se kuitenkin kuuli äänen, joka tuli muuttamaan sen elämän sekunnissa. Laukaus. Hato tiesi mitä laukaus tarkoitti, kummallisella tavalla se tiesi vaikkei se nähnyt. Sen paras ystävä ja luottohenkilö oli poissa. Sillä sekunnilla uros oli päättänyt, ettei se luottaisi enää yhteenkään ihmiseen, ei enää ikinä... Kun koe oli suoritettu ja Hato näin niin kutsutusti valmis kentälle, lähdettiin Hatoa viemään veden yli laivalla. Se oli surrut jo monta päivää, maannut kalterien keskellä ja toivonut kuolemaa. Yhtäkkiä pimeys sen aivoissa kuitenkin sai sekaisen ajatuksen työntymään esiin, ja Hato keksi, että hei, jos hänet oli tappajaksi tehty, oltiin sitten tappaja. Tuon päätöksen ensiteon pääsi näkemään viaton ruuantuoja laivapoika, jonka Hato yllätti, tappoi ja pääsi näin pitkiin aikoihin vapauteen… ja ensimmäistä kertaa täydelliseen vapauteen. Punainen silmissä virraten ja veri päässä kohisten Hato raivasi tiensä kannelle surmaten jokaisen, joka sen tielle tuli. Pysähdys tapahtui vasta laivan keulassa, jolloin olento olikin jo saarrettu. Kuuman kuoren alla musta hiljaisuus pehmensi ympäristön äänet, ja kuin pysähdyskuvana koirasusi näki ihmisten piippujen osoittavan häntä… ne samat piiput, jotka olivat osoittaneet Michaelia. Nyt ne tappaisivat hänet, hän pääsisi Michaelin luo, eikä niin…? Ei…kö… niin. Mutta Michaelia ei enää ollut. Mies oli etääntynyt mustassa mielessä, ja mitään miettimättä Hato hyppäsi yli laidan. Nopeasti aallokko nielaisi valkean iltatähden ihmisten silmiltä, pelasti sen, ennen kuin turrutti kylmyydellään. Tästäkin huolimatta valkea uros kykeni uimaan, eikä se enää muuta osannutkaan, kuin uida. Uida päämäärättömästi, uida ja uida vaan… Uupuneet tassut seisahtuivat vasta kun tassujen alla tuntui maa, silmissä sumeina siinsivät vehreät puut ja posken alla rantahietikko, jolle yksinäinen, elämän ainoa kyynel valui unholaan.
Reviiri.
Menneisyys Reviirillä:
Ensimmäisenä saarella Hato kohtasi Zanzibar -nimisen susiuroksen. Zanzibarin hämmentävä samannäköisyys saattoi Haton aluksi jopa epävarmuuden partaalle, kun toinen kertoili kaikkea ilkeää saaresta ja sen muista asukeista, Dhiaregoista ja Xhiaregoista. Itse se kuului Whiaregoon, muttei sen enempää tässä vaiheessa vielä tiennyt. Ongelmat oikeastaan vasta alkoivatkin kun paikalle tassutteli Dhiaregonaaras ja sitten vielä Dhialle mukavasti käyttäytyvä Whiaregonaaras. Hato ei kyennyt yhdistelemään palasia päässään ja alkoikin mennä varsin ailahtelevaksi. Zanzibar kuitenkin hyökkäsi Dhianaaraan kimppuun ja saapuipa paikalle sitten vielä Dhiauroskin. Tämä ensimmäinen kohtaaminen päättyi Zanzibarin häviöön ja Haton häipymiseen. Häipymiseen, sekä ajatusten selvittelyyn.
Pari kertaa Hato kohtasi myös Sandanin, josta sai jonkinasteisen tuttavan.
Ensimmäinen suurimmista käänteistä Haton elämässä saarella oli Underground. Vahingossa uros eksyi tuon ryhmittymän kokoukseen ja tuli pakotetuksi mukaan. Epäilyksistään huolimatta ei uros voinut olla edes puolittain kiinnostumatta asiasta. Underground väitti Whaveryonin pidättelevän heitä saarella, ja että ilman häntä he pääsisivät pois. Pois? Noinkohan, sitä ei Hato uskonut ja vaikka se totta olisi ollutkin... ei uros ehkä halunnut pois. Tämän pikkuseikan uros antoi ajallaan unohtua päästään ja pysyi jopa suhteellisen tyytyväisenä mukana. Sittemmin herran arvo korotettiin jopa III -ryhmänjohtajaksi.
Aikaan kului ja uroksen elämä saarella oli tasoittunut. Oli aika toisen suuren käännekohdan. Like Beatles said, All you need is love...
Dhiaregojen louhikolla Hato kohtasi kaksi naarasta, Villipihlajan ja Rebelin. Villipihlajan uros tunsi jo Undergroundista, muttei kylläkään pitänyt tuosta. Rebel oli uusi tuttavuus, ei vaikuttanut pahalta. Villipihlajan häivyttyä paikalta, saivat nämä kaksi aikaa tutustua toisiinsa ja yllättävää kylläkin he rakastuivat. Tai yllättävää siinä oli se, etä Hato rakastui. Silloin uroksella oli vielä toivonmuren jäljellä siitä, että hän joskus voisi olla vielä onnellinen ja Rebelin lämmin käyttäytyminen saikin Haton hetkeksi antautumaan onnelle... se kestikin vain hetken. Kun he seuraavana aamuna erosivat... he erosivat lopullisesti. Ei Hato sitä vielä tiennyt, mutta niin siinä vain kävi. Vaikka uros etsi ja etsi Rebeliä myöhemmin saarelta, ei hän löytänyt. Lopulta hän ei löytänyt edes minkään maailman hajujälkiä mistään ja joutui toteamaan olevansa taas yksin. Tästä eteenpäin Hato sulkeutui taas entistä enemmän.
Pitkään aikaan Haton kohtaamat kaikki persoonat joutuivat uroksen kanssa vain tappeluun. Uros ei vain enää pystynyt muuhun.
Osittaista vaihtelua toi Haton eloon erään kerran nähty sisar. Yhtäläisyytenä oli aiempiinkin tosin sama; tappeluhan siitäkin syntyi. Vaikka Hato kuinka näki rakkaan sisarensa ensimmäisen kerran labraelon jälkeen, ei tuo paljastanut naaraalle mitään, ei kertonut kuulumisia, ei mitään. Sisaren ja veljen välit jäivätkin kovin kylmiksi. Hato häipyi paikalta ja haistatti pitkät niin sisarelleen, kuin tuon seurassa olleelle Neredi –naaraallekin.
Viimeisin kohtaaminen oli Haton kanssa samalla vittuilutasolla ollut Will, jonka kanssa kohtaaminen todella oli sekin yhtä tulta ja tulikiveä. Tappeluun tapahtumat eivät kuitenkaan johtaneet, vaan nelijalkaiset venyivät toistensa seurassa varsin pitkäänkin, vaikkei tilanne mihinkään edes lämpimämpään johtanut.
Hato ei vain enää osannut ajatella kenestäkään mitään hyvää, ei Willistäkään. Rebelin jälkeen oli kaikki lopullisesti loppu, näin se uroksen mielessä meni. Alitajunnassaan uros ehkä jotain kaipuuta rakkautta lähentelevään tunteeseen kokee, muttei koskaan kykene sitä enää ajatuksellisesti määrittämään, ja noiden tunteiden näyttökin on näin ollen varsin epävakailla kantimilla.
Ideologia
Minä voitan mutta joku toinen häviää.
Peli-info
Pelaaja: Tuonenkalla
Pelipaikka: Reviiri
Fan art
From Tanya
From Mint
From Zanna
From Hiipiä
From Miharu
From Miharu
From Zanna
From Zanna
From Vammapallo
From Delicia
From Cibi
From Tanya
From Hunt
Kaikille fan-artin tekijöille suuret kiitokset! <3