Post by Algos on Jul 20, 2007 16:27:44 GMT 2
- ja jälleen kerran kuvan lahjakkaasta raiskauksesta saa syyttää kameraa, koittakaapa kestää
Nimi Algos 'tuska'
lempinimiä ei koira tunne
Ikä 25 ihmisittäin, 3½ koirissa
Skp narttu
Rotu venäläis-eurooppalainen laika
Säkä 52 cm
Lauma Xhiarego
Ulkonäkö
Koira on silmiinpistävän laiha vaikkakin paksu, takkuinen turkki peittääkin pahiten törröttävät luut. Eikä narttu tunnu yhtään pyöristyvän vaikka ravintoa on saarella ollut sille riittämiin ja nälkäänäkevät päivät ovat kaukana takana päin. Riittävä ravinto on kuitenkin mahdollistanut hienoisen jämäköitymisen, koiran keho on laihuudestaan huolimatta jäntevä. Turkki ei ole erityisen hyvinvoivan näköinen. Karkean ja pitkän turkin todellinen väritys on lähempänä likaista harmaata kuin mustaa. Auringon haalistamaa tummaa väriä rikkovat rosoiset, valkeat merkit. Kuonon päällistä ja koiran vasenta kylkeä koristaa epämääräinen valkea läikkä, oikeanpuoleisia jalkoja koristavat sukat. Niin myös vasemman puolen etujalkaa, joskin melko repaleisessa kuosissa. Vihreät silmät erottuvat hyvin turkin epämääräistä väriä vasten. Naaraan häntä roikkuu poikkeuksellisesti alhaalla (laikoillahan norm. kiertyneenä selän päälle).
Luonne
Algos on oikeastaan kaksi yhteen sulautunutta, melko erilaista, luonnetta.
Yleensä koira rauhallinen, lähes passiivinen. Hiljainen ja varovainen sen suhteen mitä suustansa päästää, parempi katsoa kuin katua. Omia mielipiteitään koira ei jakele, vaikka sillä taatusti on vahva mielipide jokaiseen asiaan. Ensivaikutelmalla on valtavasti väliä, koira muodostaa mielipiteensä nopeasti ja mitä se on kerran päättänyt, sitä ei käy kaataminen sillä koira seisoo itsepintaisesti mielipiteidensä takana. Naaras ei viihdy huomion kohteena. Se on erakkoluonne, jonka mukana kulkee aina tietty kaipuu yksinäisyyteen. Muita koiria kohtaan osoittamansa välinpitämättömyyden takia vain harva todella tutustuu Algokseen. Toinen varmasti ratkaiseva tekijä on koiran ajatusmaailma. Sen mielestä kiinteä side johonkin muuhun on heikkoutta. Tämän se on kantapään kautta oppinut, jokaisen vastatessa loppupeleissä vain itsestään. Algos ei mieti tulevaisuutta tai muistele menneitä, se elää hetkessä ja saattaa siksi toimia varsin yllättävästikin aika-ajoin. Riitaa koira ei haasta tai tappelua aloita, mutta jos se rähinään ryhtyy se osallistuu sitten itsepintaisesti loppuun asti, kesken ei mitään jätetä.
----
Lisäksi koirassa on se toinen puoli. Puoli, jota muut eivät näe, eivätkä tule näkemään. Huomaamaton koira, joka karttaa muut kaukaa. Levoton mieli, joka saattaa laittaa koiran juoksemaan ilman mitään varsinaista syytä. Ani harvat näkevät vilauksenkaan naaraasta, joka väistää muita jo pitkältä. Varsinkin yksin ollessaan tämä puoli on pinnalla, mutta muiden seurassa koira hautaa sen jonnekin syvälle, pois näkyvistä. Eräänlainen levottomuus ja epäluuloisuus ovat tämän luonteenpuolen peruja. Toisaalta mielen herkkyys tekee Algoksesta varsin hyvän tunteiden tulkin. Mutta mitä se sitten kokeekin se pitää kaiken sisällään, niin itsestään kuin muistakin.
Menneisyys
Naaras ei itse menneisyydestään paljoa muista. Pitkän aikaa menneisyys oli koiralle vain iso musta aukko, siitä muisti on pikku hiljaa parantunut. Tapahtumat vain tuppaavat olemaan hieman väärässä järjestyksessä nartun mielessä ja juuri sekavuuden takia tämä ei mieltään liiemmälti menneisyyden muistelemisella vaivaa.
Algos syntyi täysin vahinkopentueeseen. Naaraan äiti oli erään rahtialuksen laivakoira ja perämiehen lemmikki. Algos sisaruksineen syntyi kesken matkan, keskelle aavaa merta. Omistaja ei tapahtumasta ollut mitenkään mielissään, yhdenkin koiran pitäminen oli vaikeata saatikka sitten viiden. Lopulta pennut vain heitettiin kylmästi laidan yli mereen. Pennuista heikoimmat hukkuivat heti, mutta Algos veljensä kanssa ajautuivat Reviirin karttaamattomaan rantaan. Meri oli kohdellut pentuja kovin, hetken koirat selvisivät miten taisivat. Lopulta Algos jäi kuitenkin yksin veljen menehtyessä joko meren aiheuttamiin vammoihin, aliravitsemukseen tai molempiin. Naaras selvisi koettelemuksesta ruhjeilla, nälällä ja muistin menetyksellä. Menneisyys jätti kuitenkin lopullisen jälkensä koiran luonteeseen.