Post by Vohvu on Apr 8, 2008 16:29:35 GMT 2
i86.photobucket.com/albums/k100/Vohveli_2006/kp5.gif
Kuvapohja (c) Ihmissusikello
Muokkaus (c) Minä
Nimi: Anthea
Lempinimet: Andy, Anth, mitä vain saa vääntää
Skp: Narttu
Ikä: Ihmisissä kymmenen vuotta
Lauma: Xhiarego
Laji: Koira, täysin seropi
Ulkonäkö: Kuva on keksitty~
Pohjaväriltään pentu on harmaa. Karva on sileää pentukarvaa, ja on kohtuullisen tuuheaa ja paksua. Anthea on vielä pentu, mutta aikuisena tulee säkä olemaan n. 50cm. Nartun oikeanpuolimmainen silmä on sokea, ja näyttääkin hiukan erikoiselle. Se on harmaa, ja tuo ’värillinen kohta’ silmästä on tummemman harmaata. Sieltä jostain voi nähdä pari violettia pilkkua, niitä on useampiakin, mutta ne ovat pieniä. Toinen silmä on taas aivan tavallinen, violetti väriltään.
Jokainen jalka on violetti, ja samoin kuonossa on violetti merkki. Silmissä on mustat merkit, ja samoin oikeanpuolimmaisessa ”takalavassa”.
Luonne: Anthea ei ole muiden pentujen tavoin villi ja nauravainen. Itseasiassa narttu on jotain aivan muuta. Seropi on hyvin hiljainen, ehkä se johtuu osaksi arkuudesta, mutta osaksi ei. Andy ei vain satu olemaan mitään puheliasta tyyppiä. Jos koira nyt sattuu puhumaan, niin se todellakin säästelee sanojaan. Joskus jopa, jos toinen on puheliastakin sorttia ja koittaa saada narttua puhumaan, saattaa pieni päästää suustaan jotain hiukan ilkeääkin, kuten vaikka ”Joo, painu nyt kuuseen”.
Xhiasta tosiaan saattaa vaikuttaa aralta, ja ehkä se onkin vähän, mutta se ei tarkoita, että pennulta ei löytyisi riittävästi itseluottamusta. Kyllä vain, harmaa luottaa itseensä suht.koht. hyvin, mutta on silti viisas ikäisekseen. Se ei tee mitään tyhmärohkeaa, vaan miettii tekemisiään ja sanomisiaan tarkoin.
Hymyä, saati naurua ei lähes koskaan löydä pennun naamalta. Taitaa kaikille, xhialle itselleenkin olla arvoitus, minkä takia. Voi olla, että Andy ei oikein uskalla/halua näyttää tunteitaan muille. Se pitää ne omana tietonaan, sisimmällä itsellään, eikä paljasta niitä muille. Tästä johtuu myös se, että pentu vaikuttaa älyttömän tyyneltä joskus. Mutta kun tunteita on kasattu liikaa sisälle, saattaa hyvin olla mahdollista, että Anthea saa jonkinlaisen hermoromahduksen. Se voi ilmestyä itkuna, nauruna, huutona, lähes millätavalla vain.
Pentu myös tykkää synkistä asioista. Ukkosmyrskyt, sateessa kävely, ynnä muu vastaava on hyvin mukavaa touhua nartulle.
Vastoin tavallisia pentuja, Anthea ei myöskään riehu ja hillu. Mielummin se pysyttelee paikoillaan, istuskelee jossain ja miettii lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja mistäkö tämä johtuu? Nartulla on vaikeuksia hallita keskikehon lihaksiaan. Se on eräänlainen syntymävika. Tämä ei hankaloita normaaleja toimia, kuten kävelemistä, istumista, makaamista, juomista, tai mitään, mutta äkilliset kääntymiset, ja kaikenlainen riehuminen ovat kumminkin vaikeita toteuttaa. Pentu on oppinut jo juoksemaan, mutta se saattaa näyttää hieman oudolta, sillä tuon ”koiranlaukkan” askeleet ovat hyvin lyhyitä. Pomppaaminen on kumminkin vielä hiukan hankalaa, mutta xhia koittaa opetella loikkaamaan, sillä sitä tarvitsee mm. metsästämiseen.
Menneisyys: Anthea syntyi Kreikassa, Rodoksessa. Sisarustensa tavoin hän sai myologisen nimen; Anthea. Sisarusten nimet olivat Inana ja Ren. He olivat todella läheisiä, varsinkin Anthea ja Inana, sillä he olivat kaksoset. Heidän äitinsä, Vena, kuoli pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Muuten se ei olisi haitannut, mutta perhe joka heidät omisti oli niin köyhä, ettei kukaan kauppias halunnut ostaa pentuja kirppujen ja muiden sairausten pelosta. Varsinkin Antheaa ei kukaan halunnut, olihan tuo puolisokea, oudon näköinen ja kaikenlisäksi ei osannut hallita keskikehoaan kunnolla. Väittivätpä jotkut luonne vikaiseksikin narttua. Pentujen perheellä ei ollut enää varaa ostaa lämmintä maitoa, joten he päättelivät, että pennuista oli päästävä eroon. Perhe oli hyväsydäminen, ja he eivät raaskineet tappaa pentuja. Perhe rakasti mytologiaa, varsinkin Moosesta, ja siitä he saivatkin idean: He ottivat vanhan korin ja paikkasivat sen, ja lopuksi he pistivät pennut siihen ja peittivät heidät. Sitten he laskivat korin mereen ja toivoivat, että koirat selviytyisivät. Niin he tekivätkin, vaikka täpärällä oli, sillä valtameri on täynnä vaarallisia petoeläiminä. Kori ajelehti loppujen lopuksi reviiriin.
(c) Kireko, minä muoksin hiukan.
Äiti: Vena, kuollut
Isä: Ei tietoa
Sisarukset: Ren [Cheetah] ja Inana
Tavatut:
Pelatut pelit & tapahtunutta:
Lisään pelit ja tavatut vasta pelin jälkeen.
